Kosketus on yksi aisteistamme, kuten ovat näkö-, kuulo-, haju- ja makuaistitkin. Harvoin tulemme kuitenkaan ajatelleeksi miltä maailmamme näyttäisi jos meiltä yhtäkkiä häviäisi kosketusaisti. Selviämme ilman näkö-, kuulo-, haju- ja makuaisteja, mutta jos meiltä vietäisiin tuntoaisti niin meidät eristettäisiin maailmasta emmekä enää tietäisi missä olemme. Kosketusaisti sitoo meidät yhteyteen ympäristömme ja toisten ihmisten kanssa. Siihen kulminoituu hyvinvointimme ydintä, joka on sosiaalista luonteeltaan.
Mistä kosketusaisti koostuu?
Monen tutkijan mielestä kosketusaisti kehittyy kaikista aisteista ensimmäisenä. Kosketusaistin kautta sikiö alkaa muodostaa kuvaa itsestä suhteessa maailmaan. Ajatellaan että se on myös aisteista viimeinen joka sammuu. Kehitysbiologian ja -fysiologian näkökulmasta voidaan sanoa, että kosketus on usein ensimmäinen ja viimeinen aisti.
Iho on suurin elin vastaanottajana, ja aivoissa sillä on suuri alue, joissa aistimuksia käsitellään. Kosketusaisti poikkeaa tässäkin muista aisteista koska sille annetaan paljon tilaa aivoissa. Pintakosketuksen yhteys aivokuoreen on hyvin tunnettu, niin sanottu sensorinen tuntoaivokuori. Vähemmän tunnettu on syvätunnon yhteys aivojen syvempiin kerroksiin.
Pintatunto välittää aivoihin tietoa kosketuksesta, paineesta, kivusta ja lämpötilasta. Syvätunto välittää aivoihin tietoa lihasten jännityksestä, nivelten asennosta ja liikkeen suunnasta. Asento- ja liiketunnon avulla henkilö hallitsee asentoja ja yhdistää liikkeitä sujuvasti toisiinsa. Kosketus ja paine antavat lisäinformaatiota kehon asennoista ja liikkeistä tukien lihaksista ja nivelistä tulevaa tietoa ja näköaistin tuomaa viestiä.
Syvätunnon tehtävä on vähemmän selvä kuin pintatunnon. Joidenkin tutkijoiden mukaan sen tehtävä on sitoa meitä toisiin lajitovereihin. Mielestäni syvätunnon merkitys tässä kontekstissa on hyvin mielenkiintoinen Polyvagaalisen teorian rinnalla. Syvätunto auttaa siis ihmistä muodostamaan kehonkuvan ja rakentamaan yhteyttä toisiin olentoihin: lajitovereihin sekä esimerkiksi lemmikkeihin.
Syvätunto sijaitsee alueilla joissa on karvaa, kuten käsivarsissa, jaloissa, selässä, päässä ja miehillä rinnassa sekä kasvoissa.
Pelkkä hipaisu ei välity syvätuntoon. Kohtuullisella kosketuspaineella annettu rytminen sively välittyy syvätuntoon. Syvätuntoa on perinteisesti käsitelty hieronnalla. Silloin kun käytetään öljyä tai rasvaa, käsi tyypillisesti liukuu sopivaa tahtia pitkin ihoa ja näyttäisi että syvätunto on herkimmillään silloin kun liike on noin viisi senttimetriä sekunnissa.
Syvätunto ja pintatunto eivät ole erillisiä, koska aivoissa ei oikeastaan mikään ole koskaan vaan jokainen toiminto liittää muitakin itseensä. Oleellista kuitenkin näyttäisi olevan, että kokonaisen kehokuvan muodostumiseen tarvitaan riittävää aististimulaatiota syvätunnon kautta sikiökaudella, vastasyntyneellä mutta myös läpi koko elämän. Kehonkuva siis varmistuu ja täsmentyy kosketusstimulaation kautta läpi elämän.
Pintatunto antaa meille kehomme ääriviivat joiden sisällä olemme yksilöitä ja syvätunto kertoo että olemme osa yhteyttä; ”monioita”. Syvätuntoon siis liittyy myös filosofinen ajatus siitä että olemme syvemmällä tasolla osa jonkinlaista henkistä kokonaisuutta.
Syvätunto synnyttää syvää mielihyvää ja se on ainoa selkeästi tunnettu (terveellinen) keino lisätä oksitosiinin ja endorfiinien eli sisäisten mielihyvähormonien määrää. Oksitosiini on sosiaalinen liima yhteisöissä ja sitä kutsutaan myös rakkaushormoniksi.
Tämä antaa mielestäni toivoa erityisesti ihmisille joilta on lapsuudessa puuttunut turvallinen vuorovaikutus suhde vanhempiin tai ihmisille joiden kehollisia ja mielellisiä rajoja on rikottu muutoin. Koska ihmisen aivot pysyvät muuntautumiskykyisinä läpi elämän on korjaavien kokemusten kautta mahdollista rakentaa kehonkuvaa uudelleen. Hieronnalla voi olla tässä hyvinkin merkittävä positiivinen vaikutus, erityisesti jos hoitokokonaisuudet toteutetaan tietoisesti ja tavoitteelisesti. Kuitenkin jo jopa yhdestä turvallisesta hierontakokemuksesta voi saada toipumisen kannalta hyvin merkityksellisen korjaavan kokemuksen.
Kosketuksen merkityksestä
Meillä on erinomainen kyky aistia mitä toinen aistii. Sitä on pyritty selittämään peilisoluilla. Kun havaitsemme muutoksen toisen olemuksessa ja/tai kasvoilla, aistimme sen itsessämme eli meissä tapahtuu sama muutos. Tämä tapahtuu tiedostamattomalla tasolla automaattisesti. Se miten tulkitsemme näitä tuntemuksia vaihtelee sen mukaan millaisia kokemuksia meillä on ja kuinka tietoisia olemme näistä mekanismeista. (lue. Neuroseptio -Turvallisuuden fysiologia).
Kosketuksen vaikutus ei siis välity pelkästään syvätunnon kautta.
Se jota kosketetaan aistii siis hyvin herkästi intention, jolla toinen koskettaa. Kosketuksessa on dialogisuus. Kun kosketan, lähden aistimaan mitä kosketus aiheuttaa toisessa. Kun otan tämän tiedon vastaan ja muutan kosketusta tavalla, joka hyväksyy toisen ja vastaa siihen mitä aistin, syntyy dialogi. Mikäli en muuttaisi kosketusta ja lähtisi mukaan tähän dialogiin, tuntuisi se toisesta mekaaniselta. Kosketuksen dialogi on keino kertoa sille jota kosketetaan että minulla on tahto tehdä hyvää eikä vain tahto tehdä suoritetta, josta saan palkkion.
Lähteet:
Tuula Styrman ja Marika Torniainen, Kunnioittavan kosketuksen käsikirja – Ammatillinen hoitokohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla, PS-kustannus, 2018 Kirja saatavana: https://www.ps-kustannus.fi/Tuula-Styrman/Kunnioittavan-kosketuksen-käsikirja.html
Aivoverenkiertohäiriöt ja muutokset lihastoiminnoissa ja tuntoaistimuksissa, TAYS. [Verkkosivu]. [Viitattu 5.9.2020]. Saatavana: https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjeet/Aivoverenkiertohairiopotilaan_ohjaus/Aivoverenkiertohairiot_ja_muutokset_liha(76661)
