Polyvagaalinen teoria – Turvallisuuden merkitys pähkinänkuoressa

Polyvagaalinen teoria

Polyvagaalinen teoria selittää autonomisen hermoston ja sosiaalisen käyttäytymisen suhdetta. Autonominen hermosto on keho-mieliyhteyden neurologinen arkkitehtuuri. Aistien ja motoristen osatekijöidensä kautta se tarjoaa fysiologisen perustan ja hermoperustan tunteelle. Se säätelee sisäisiä toimintamalleja ja arvioi turvallisuutta ja uhkaa ihmissuhteissamme ja ympäristössämme. Tämä kykyä arvioida ja tunnistaa turvallisuuden eri tasoja kutsutaan neuroseptioksi. Neuroseptio aktivoi selektiivisesti tiettyjä hermopiirejä (Ventral vagal-, Sympaattinen- ja Dorsal vagal) jotka aktivoituvat riippuen turvallisuuden tasosta. Polyvagaalinen teoria kartoittaa näitä hermopiirejä ja sitä miten ne yhdistyvät hermostollisiin käyttäytymismalleihin. Se vahvistaa havaintoja siitä että ihmisen hyvinvointi on paljolti sosiaalista luonteeltaan.

Neuroseptio – sisäinen uhkatutka

Neuroseptio tarkoittaa sisäistä, hermostollista tahdosta riippumatonta prosessia, jonka tarkoitus on jatkuvasti arvioida uhkaa ympäristössä ja ihmissuhteissa. Kun koemme turvallisuuden neuroseptiota, kehomme on ventraali vagaali hermoratojen säätelemä. Kun koemme uhan tai vaaran neuroseptioita, tämä ventraali vagaali järjestelmä väistyy ja virittäydymme homeostaasista (yhteys, lepo ja ruoansulatus) reagoimaan aktiivisen puolustautumisen ja passiivisen puolustautumisen järjestelmillä; sympaattinen hermosto valmistaa kehomme liikkumaan kohti uhkaa tai poispäin uhasta (taistele/pakene) tai dorsal vagaalinen hermosto joka sammuttaa kehojärjestelmän hengenvaaran edessä. Tiedostamattomuuden vallitessa kehomme (autonominen hermosto) päättää meidän puolesta mikä hermostojärjestelmä aktivoituu. Kunhan olemme selvinneet hengissä on kehomme päättänyt viisaasti. Toisaalta ilman riittävää kykyä integroida kokemuksia / keinoja toipua, tälläiset hengenvaaran kokemukset jättävät usein jälkeensä emotionaalisen trauman ja voi johtaa dissosiatiiviseen häiriöön.

Tällöin neuroseptio voi virittyä tulkitsemaan uhkaa ympäristöissä tai ihmisissä vaikka todellista uhkaa ei ole. Toisaalta oikeasti uhkaavissa tilanteissa tai mahdollisten kaltoinkohtelijoiden edessä tälläinen trauman kautta virittynyt neuroseptio ei huomaa vaaraa. Tämä selittää pitkälti sitä miksi haitallisten elämänkokemusten muovaavat ihmiset saattavat usein toistaa traumaattisia tilanteita tai huomaavat jatkuvasti ajautuvansa haitallisiin ihmissuhteisiin. Neuroseptiota on onneksi kuitenkin mahdollista virittää uudelleen. Aivomme ovat plastiset, mikä tarkoittaa sitä että voimme harjoittaa mieltämme ja kehoamme läpi elämän. Apua tähän saa psykoterapiasta (erityisesti traumaterapian viitekehyksessä). Myös erilaiset kehoterapiat voivat toimia tehokkaana tukena korjaavien kokemuksien tuottajina ja itsetietoisuuden kasvattajina.

Hermojärjestelmien merkityksestä

Yllä kuvatut hermojärjestelmät muovaavat meidän fysiologisia tiloja (sydämensyke, hengitys yms.) , kuinka koemme itsemme, mitä me tunnemme ja ajattelemme, kuinka tulkitsemme maailmaa ympärillämme ja käyttäytymistämme.

  • Fysiologinen tila
  • Miten koemme itsemme
  • Mitä tunnemme ja ajattelemme
  • Miten tulkitsemme maailmaa
  • Käytettävissä olevat käyttäyttymismallit

Hermostolliset järjestelmät edustavat erilaisia fysiologisia tiloja jotka muovaavat kokemustamme todellisuudesta, ajoittain tätä kokemusta tai huomioitamme vääristäen. Tälläisessä tilanteessa reagoimme käyttäytymällä ristiriitaisesti tilanteeseen nähden, esimerkiksi ylireagoimalla. Kun koemme turvallisuutta, näemme ja tunnemme eri asioita kun taas kokiessamme uhkaa. Tällä tavoin hermostomme muovaa kokemustamme todellisuudesta.

Vaikutukset – Mitä sitten?

Polyvagaalinen teoria selittää keho-mieli- ja aivo- kehoyhteyden suhdetta. Se todentaa sosiaalisen kanssakäymisen ja sosiaalisten yhteyksien tärkeyden ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Sillä on huomattava vaikutus fyysiseen ja henkiseen terveyteen, mikä viittaa siihen, että monet sairaudet, joita tällä hetkellä pidetään toisitaan erillisinä, johtuvat tosiasiassa uhan aiheuttamasta autonomisen tilan purkautumisesta, joka häiritsee homeostaattisia prosesseja erittäin ennustettavilla tavoilla. Teorian mukaan fyysiset, emotionaaliset ja kognitiiviset oireet liittyvät autonomisen hermoston sääntelyyn osallistuviin hermojärjestelmiin. Se antaa uuden näkökulman terapeuttiseen- / hoitotyöskentelyyn ja voi johtaa uusiin kokonaisvaltaisiin hoitomuotoihin jotka kohdistuvat suoraan taustalla olevaan neurofysiologiseen toimintahäiriöön.

Loppupohdintaa

Miten tämä vaikuttaa minuun hierojana? Mitä väliä tällä on asiakkaalle? Mitä tekemistä tällä on hieronnan kanssa?

Tämän kaiken syvälliseen oivaltamiseen liittyy melkein vuosikymmen kestänyt henkilökohtainen prosessi. Siksi olen hyvin vakuuttunut siitä että tämän teoria hyvin sovellettavissa kaikkeen terapeuttiseen työskentelyyn. Myös manuaalisiin terapioihin mitä hierontakin on. Olen toiminut viimeiset neljä vuotta aktiivisesti traumainformoidun yhteiskunnan kehittäjänä ja kokemusasiantuntijana. Tähän on liittynyt oman elämän mullistanut muutosten sarja, jonka seurauksena päädyin pohtimaan alan vaihtoa työelämässä. Uudeksi alaksi valikoitui hierojan ammatti. Koen että pystyn tuomaan alalle jotain uutta tälläisen Polyvagaaliseen teoriaan nojaavan lähestymistavan myötä. Aika näyttää. Minulle erityisen tärkeä motivaation lähde on ajatus työskentelystä ihmisten kanssa joilla on vaikeita elämänkokemuksia ja niiden myötä erilaisia kehollisia vaivoja. Toisaalta asiantunteva opinahjoni on onnistunut istuttamaan minuun ajatuksen siitä että tästä lähestymistavasta voisi olla myös iso hyöty esimerkiksi kilpaurheilijoille, jotka pyrkivät optimaaliseen kilpasuoritukseen. Avaan näitä näkökulmia ja pohdintoja tulevissa blogeissani.

Se miten hierojina kohtaamme asiakkaan ja kuinka pystymme ylläpitämään turvallisuuden tunnetta / -tilaa, kosketuksen ja läsnäolomme kautta on avainasemassa onnistuneessa hoitoprosessissa. Hieronnasta syntyvää psykofyysistä vastetta ei siis kannata aliarvioida. Mielestäni tästä Polyvagaalisesta näkökulmasta käsin mm. hierojan ammatilla on mahdollisuus kehittyä tulevaisuudessa yhdeksi tärkeäksi osaksi moniammatillista yhteistyötä, jota hoitoalalla enenevissä määrin tarvitaan kokonaisvaltaista hyvinvointia tavoittelevien tulosten aikaansaamiseksi.

 

 

Viitteet:

Dr. Stephen Porges. The Polyvagal Theory. [Verkkosivu]. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavana: https://www.stephenporges.com/articles

Geneesi. 31.05.2019 Mitä on neuroseptio?. [Verkkosivu]. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavana: https://www.geneesi.fi/2019/05/31/mita-on-neuroseptio/

Restorative practices alliance. Polyvagal Theory. [Verkkosivu]. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavana: https://restorativepractices.com

Duodecim 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. [Verkkosivu]. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavana: https://www.duodecimlehti.fi/duo12910#s3

Carita Kanteleinen

Olen koulutettu hieroja & urheiluhieroja Carita Kanteleinen. Valmistuin Suomen Urheiluhierojaopistosta kesäkuussa 2021. Palvelen manuaaliterapeuttisin keinoin mm. erilaisissa tuki- ja liikuntaelin pulmissa. Omaan kokemusta myös eliittitason urheilijoiden kanssa työskentelystä. Minulla on erityistä kykyä kohdata ihmisiä joilla on vaikeita elämänkokemuksia ja asiantuntemusta emotionaalisen traumatisoitumisen ilmiöistä. Toimin ajoittain myös kokemusasiantuntijana, sekä asiantuntijana näiden aihepiirien parissa. Jos sinulla herää kysymyksiä ota rohkeasti yhteyttä.

Aiheeseen liittyviä julkaisuja

Taikaa vai turvaa?

Taikaa vai turvaa?

Jatkan pitkästä aikaa blogin päivittämistä lempiaiheellani: turvallisuuden merkitys hoitotyössä. 

Riittävän turvallisen hoitotilanteen luomalla voi saada ”ihmeitä” aikaan. Ihmeeltä ja jopa jollain tapaa selittämättömältä se voikin hoidettavan kokemuksena tuntua, kun erilaisia tunteita alkaa hieronnan aikana nousta esiin. Sellaisia, jotka ovat joutuneet pitkään jatkuneen stressin vuoksi sivuuttaa, jotta jaksaa ”pysyä kasassa” pakollisten asioiden hoitamista varten.

Kommentit

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *