Mielestäni manuaaliterapeuttinen hoitokokemus on parhaimmillaan dialoginen tapahtuma, joka voimauttaa hoidettavaa ja hoitajaa.

Tänään sain ensimmäisen kokemuksen sellaisesta hoitotilanteesta, jonka vuoksi lähdin alalle. Sen mahdollisti se, että loin puitteet hoitotilanteen ympärille itse. Sain vahvistuksen niille ajatuksille joita olen pitkään mielessäni pyöritellyt.

Kokemukseen on mahdollista vaikuttaa kaikkien aistien kautta, joten haluan omassa työssäni ottaa nämä kaikki huomioon. Tuoksut, valo, äänet, musiikki, värit ja lämpötila ovat ensimmäisiä asioita jotka virittävät sinut tulevaan hoitoon. Niillä voi olla isokin merkitys hoitovasteen kannalta. Niillä on myös merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Haluan luoda ympäristön joka on yhtälailla miellyttävä ja maadoittava omasta mielestäni kuin asiakkaastakin.

Hoitokohtaamiset olivat onnistuneita ja päivän päätteeksi minulla on kiitollinen mieli ja täyttynyt olo. Tätä oloa voisi verrata taiteen tekemiseen, jota olen siis tehnyt koko elämäni ja sen saralla myös ”vakavasti” harrastanut.
   Opiskelu, pohdinnat ja keskustelut ovat kuin taiteen tekemistä; luon mielessäni teoksia ja kartutan tekniikkaa. Hoitotilanne on kaiken huipentuma; se on taidenäyttely, jossa jokainen siihen osaa ottava on mukana luomassa hetkessä syntyvää kokemusta. Minä ohjaan tilannetta kosketukseni kautta suuntaan jonka luen asiakkaani kehosta. Onnistunut dialogi on täyteläinen kokemus kummallekin meistä.

En ole aikaisemmin saanut samanlaista täyttymystä mistään muusta kuin taiteesta ja sen tekemisestä. Tämä päivä onkin eräänlainen virstanpylväs tiellä, jolla olen tallustanut epävarmana suunnasta jo pitkään; olen luottanut sisäiseen ääneeni ja uskaltanut. Olen valinnut oikean tien ja nyt sain siitä ensimmäisen kiistattoman todenteen.